Tässä leikissä rotta on aina kotona.
Oikeastaan tämä ei ole edes leikkiä.
Tässä syntyy ruumiita.
Berliini. Vallattu talo. Alakertaa asuttaa hupparikansa. Yläkerrassa piilossa katseilta seinänkokoinen signeeraamaton taideteos, josta monet ovat valmiita maksamaan maltaita ja jonka tekijää poliisit ovat jahdanneet jo vuosia.
”Seinä on iso pommi. Se on yksi inhottavimmista aseista, jolla voit iskeä ihmiseen.”
Järvelän kiihkeä jännäri Tyttö ja pommi sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan ja öisille katoille ja kujille, joilla vallitsevat eri lait kuin meidän tuntemassamme kaupungissa. Kilpajuoksu katumaalareiden ja heitä takaa-ajavien vartijoiden välillä saa traagisen käänteen, kun yksi nuorista huimapäistä saa surmansa. Seuraa keinoja kaihtelematon koston kierre, jossa moraalin mittoja venytetään rajan molemmilla puolin.
Tyttö ja pommi palkittiin vuoden parhaana esikoisdekkarina ja on käännetty useille kielille.
Mitä seuraa kun Paolo Coelho kohtaa Yö-yhtyeen? Ainakin syvempää ja parempaa Järvelää. Hittiainesta, joka tapauksessa!
Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin, joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1977 Lada 1200L:stä, ja painaa kaasu pohjaan. Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettuja blogimerkintöjä.
Rohkea ja räävitön romaani rasismista ja yrityksestä muuttaa maailmaa.
Mitä saa sanoa? Voiko maailmasta tehdä paremman paikan kieltämällä sanoja? Tuhoamalla taideteoksia? Sulkemalla silmänsä?